Yritys tarvitsi vuonna 1972 kiireellisesti suuremmat tilat tilaustensa hoitamiseksi. Uudessa kakkostehtaassaan Wanzl pystyi hoitamaan kaikki tilauksensa totutun laadukkaasti. Augsburgin silloinen paikallispankki vaati kuitenkin kuin salama kirkkaalta taivaalta rakennusluottojen takaisinmaksua ja pakotti Rudolf Wanzlin myymään tehtaan ja maksamaan lainan kuuden viikon sisällä. Pakkotilanteessa Wanzl päätti kääntyä paikallisen Sparkasse Günzburgin puoleen, selitti tilanteen avoimesti ja sai heti lupauksen auttamisesta.

Juuri ennen luoton myöntämistä pankinjohtaja ja hänen edustajansa astuivat Wanzlien yksityisasuntoon. Oli lounasaika, Rudolfin äiti oli juuri laittanut ruoan ja koko perhe istui keittiön pöydän ääressä. Miehet kutsuttiin istumaan, heille tarjottiin leipäkeittoa ja sen jälkeen perunamuusia rasvan, sipulin ja valkosipulin kera. Luotto myönnettiin vielä samana päivänä, ja yrityksessä voitiin huokaista helpotuksesta. Jonkin ajan kuluttua Sparkassen johtaja selitti, miksi suostumus annettiin niin helposti ja nopeasti: "Jos perhe pitää noin hyvin yhtä ja syö lounasta noin vaatimattomasti, mikään ei voi mennä pieleen." Tänä päivänäkään ei tiedetä, mitä mielivaltaisen takaisinmaksuvaatimuksen taakse kätkeytyi. Luoton avulla Wanzl pystyi jatkamaan kasvuaan ja laajenemaan lopulta uusillekin markkinoille. Wanzlien perheessä syödään perunamuusia edelleenkin!