Rudolf Wanzl oli mukana yrityksessä vanhalle iälle asti, ja vielä pitkään yrityksen johtoportaasta eroamisen jälkeenkin. Hän kierteli säännöllisesti yrityksen tiloissa ja toimipisteissä ja iloitsi jatkuvasti elämäntyönsä tuomista uutuuksista, keskusteluista ja kohtaamisista pitkäaikaisten työntekijöiden, tavarantoimittajien tai asiakkaiden kanssa. Joka ilta hän noudatti vakiintunutta rituaalia: Rudolf Wanzl ilmestyi talousjohtaja Derksin toimistoon täsmälleen kello 18.30, tervehti tätä ystävällisesti ja istuutui pienen kokouspöydän ääreen.

"Mitä kuuluu? Mitään uutta?" alkoi jokailtainen lyhyt keskustelu, joka päättyi aina samaan lauseeseen: "Nyt täytyy lähteä kotiin, sillä vaimo on laittanut ruokaa!" Hän nousi seisomaan mutta viivytteli kuitenkin vielä ovella ja sanoi: "Onko meillä vielä rahaa?" Derksin nyökkäys ja vieno hymy riitti, ja Rudolf lähti kohti kotia, jossa vaimon tekemä illallinen odottelikin jo. Nähdään huomenna!