Kun Rudolf Wanzl senior aloitti itsenäisen yritystoiminnan 5. toukokuuta 1947, yrityksen kuvauksena kaupparekisterissä oli "Vaakoja rakentava ja korjauspalveluja tarjoava verstas". Se oli tuolloin fiksu päätös, sillä suorat kontaktit pääasiassa lihakaupoista koostuvaan asiakaskuntaan takasivat tuona aikana "luontaisetuna" varman toimeentulon perheelle. Suuret vaakoja valmistavat yritykset hankaloittivat pienen ja vielä nuoren yrityksen toimintaa, mutta onnekkaan sattuman ansiosta perhe pystyi siirtymään täysin uudelle alalle, jolla kilpailu oli vielä vähäistä. Augsburgissa toimiva NCR (kassakoneiden valmistaja) etsi yritystä valmistamaan metallisia ostoskoreja mallisupermarketille.

NCR:n johtaja Wegner piti Rudolf Wanzl juniorista ja palkkasi tämän yritykseensä lyhyeksi ajaksi. Rudolf Wanzlista kuitenkin tuntui, että häntä ei ollut tarkoitettu työskentelemään muiden palveluksessa. Hän sai silti johtaja Wegneristä mentorin, jonka kautta hän sai ensimmäisen toimeksiannon lisäksi monia uusia, tärkeitä yrityskontakteja. Lisäksi Wegner sai Rudolf Wanzlin kiinnostumaan itsepalvelumyymälöistä ja mahdollisti Wanzlin matkan Yhdysvaltoihin, missä tämä innostui lopullisesti supermarketeista ja tarjousmyymälöistä. Leipheimiin palattuaan Rudolf suuntasi heti kaiken tarmonsa näppärästi toimivien ja laadukkaiden ostoskorien ja ostosvaunujen suunnitteluun ja valmistukseen. Rudolf uskalsi siis jo varhaisessa vaiheessa puntaroida vaihtoehtoja ja päätti siirtyä vaaoista vaunuihin. Tämä valinta johti maailmanlaajuisen suuryrityksen syntymiseen.