Australiassa oli jo koaloita, loputtoman pitkä rantaviiva ja kenguruita, mutta ei kuitenkaan ostosvaunuja. Ylin myyntijohtaja ja hallituksen puheenjohtaja Gottfried Wanzl ja talousjohtaja lähtivät tutkimaan tilannetta. Luonnollisesti yritys löysi myymäläkatsaustensa avulla myös ne markkinat, joilla Wanzl-ostosvaunuja ei vielä ollut. Vaikka australialaisen sananlaskun mukaan "vain tyhmä lammas ripittäytyy sudelle”, kilpailevilla australialaistuotteiden valmistajilla ei ollut vaihtoehtoja: He kiinnittivät Wanzl-delegaation huomion itseensä nähdäkseen, mistä Wanzlin tuotteet oli todella tehty.

Suuren ostoskeskuksen parkkihallissa oli ostosvaunuja keräyspisteessä levällään, ja Gottfried Wanzl suuntasi yhden vaunun luo, polvistui maahan ja tarkasti sen: hitsaussaumat ja kahvojen työstön, käänsi vaunun kyljelleen sekä testasi pyörien laakeroinnin ja liikkeen. Hänen keskittymisensä katkaisi äkillinen ääni: "Hey, mate, what are you doin'?" Supermarketin turvallisuustyöntekijä säntäsi pienen saksalaisryhmän luo, missä australialaisedustaja vain totesi nopeasti: "Tämä on tuttumme herra Wanzl Saksasta – itse ostosvaunujen kummisetä!" Mies jäi hämillään seisomaan ja tuijottamaan maahan polvistunutta kummisetää. Kummisetä nousi seisomaan, pudisti pölyn vaatteistaan, käveli valvojan luo ja ojensi kätensä. Mies tarttui siihen lujasti, samaan aikaan ystävällisesti hymyillen. Luojan kiitos!